Älä ole paha sisko, ole hyvä sisko!

Lausu tuo otsikko samalla tavalla, kun lausuisit hiekkalaatikolta tutun veisauksen "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" samalla, kun lapiolla taputetaan ämpärin pohjaan ennen, kuin ämpäri nostetaan ja katsotaan minkälainen hiekkakakku sieltä tulee.

Tuon otsikon lausuin hiljaa mielessäni, kun Nelli tapasi pikkusiskon ensimmäistä kertaa.

Kaikkihan sitä toki jännittää miten uusi sisarus otetaan vastaan. Etenkin nyt, kun Nelli esikoisena on tämän kohta kahden vuoden aikana kietonut pikkurillinsä ympärille niin isin, äidin, mummin, vaarin ja koko muun lähipiirin ja nauttinut jakamatonta huomiota. Pakko silti hieman avata Nellin luonnetta ensin.



Nelli ei tietenkään ole mikään hirviö eikä kauhukakara vaan kohta kaksi vuotta täyttävä uhmaiän saavuttanut isin ja äidin silmäterä. Energiaa tuossa tehopakkauksessa on jakaa vaikka ydinvoimalalle. Ja se omatahto. Niin voimakas omatahto, että jos katsotaan yhdessä musiikkivideota ja tanssitaan sen tahtiin niin hän määrää paikan missä saa isi tanssia ja jos tätä määräystä ei noudata niin hän kyllä näyttää sen tunteenpurkauksella. 

Tai, kun Nelli hyppii pienellä trampoliinilla meidän olohuoneessa ja haluaa, että koiramme tulee siihen viereen istumaan ja katsomaan hyppelyä, eikä koira tietenkään tajua mitä Nelli tarkoittaa niin sillä samalla sekunnilla ollaan lattialla itkemässä. Mistä lie perinyt tuonkin luonteenpiirteen. Nimiä mainitsematta, mutta jos vaimo istuisi nyt tässä vieressä niin katsoisin kyllä häntä hieman kulmia kohottaen. 

Tuo energiamäärä ja omatahto saa vaan isin välillä sisäisesti "kiehumaan". Jos hän kymmenennen kerran tekee jotain kiellettyä ja yritän häntä opastaa tekemään sen asian oikein niin hän vain tokaisee, että "isi ei mitään hätää" tai, että "isi ei noin! Vaan nääääin!" ja samalla piirtää kynällä pöytään. Yritä siinä sitten pysyä auktoriteettinä lapselle, kun hän samalla tepastelee vaipat jalassa karkuun. 

Meitä varoiteltiin, että Nellistä tulee mustasukkainen, heittäytyisi itse vauvaksi, että saisi enemmän huomiota tai omisi vauvan itselleen niin, että me vanhemmat ei saataisi hoitaa vauvaa yhtään. 

”Äiti tuu tuu vauvaa harmittaa. Tissi tissi. Tuu äiti tuu”

Jälkikäteen voin todeta, että turhaan pelkäsin. Nellistä on siitä samasta sekunnista kuoriutunut maailman ihanin isosisko. Hän oli mummin ja vaarin kanssa askarrellut pikkusiskolle kortin, jonka hän ylpeänä toi siskolleen ja ikäänkuin sillä toivotti hänet tervetulleeksi perheeseen. Ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin Nelli ei suostunut poistumaan vauvan vierestä vaan paijasi tämän tukkaa ja pussaili naamalle samalla, kun äidin hormonit valuivat liikutuksena poskia pitkin sohvalle. Kyllä mullakin taisi allergia vähän vaivata sillä hetkellä, kun silmät menivät punaisiksi. 

"moi pikkusisko"

Meille myös sanottiin, että Nelli ei välttämättä antaisi äidin imettää vauvaa rauhassa vaan siinä kohtaa myös Nelli haluaa syliin ja hamuaisi huomion itselleen. Heti ensi imetyksestä alkaen yritettiin sanoa, että vauva saa tissistä ruokaa ja vauvan täytyy rauhassa antaa syödä ja olla äidin sylissä. Aina, kun vauva alkoi itkeä niin sanottiin, että vauvaa harmittaa, koska sillä on nälkä. Yksi päivä vauva makasi unipesässä sohvalla ja alkoi itkeä. Kesken leikkien Nelli ampaisi, kuin 100m lähtötelineiltä suoraan vaimoni luokse, tarttui tätä kädestä ja huusi hädissään " äiti tuu tuu, vauvaa harmittaa. Tissi tissi. Tuu äiti tuu!" ja raahasi hänet vauvan luokse. 



Nelli on nukkunut jo kuukauden päivät omassa huoneessa ja mietittiin, että miten hän suhtautuu siihen, kun vauva nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa ja hän yksin omassa. Sitäkin jännitettiin ihan turhaan. Yhtenä iltana ainoastaan hän on tullut meidän väliin keskellä yötä ja sekin sen takia, kun vaihdoin vauvalle vaipan yöllä ja sehän meni sitten tietenkin itkuksi. Nelli heräsi vauvan itkuun ja vaimo vaihtoi vaipan loppuun ja mä menin sitten nukuttamaan Nelliä uudestaan. Yhtäkkiä vaimo huutaa hädissään, että tuu auttamaan. Hän nyyhkyttää, että vauva ei saa henkeä, hänellä on suu täynnä sylkeä. 

Vaimo lähti nukuttamaan Nelliä ja mä jäin vauvan kanssa meidän sänkyyn. Ei siinä oikeasti ollut sen kummosempaa hätää, mutta ymmärtäähän tuon, kun vähillä unilla ja kaikki mahdolliset hormonit ottaa vallan. Käänsin vauvan kyljelle ja rauhassa silittelin selästä. Samalla Nelli saa aivan mahdottoman itku kohtauksen ja kuulin, kun vaimo yritti rauhoitella, että ei mitään hätää, siskolla on kaikki hyvin. Nelli ei suostunut nukahtamaan vaan vaati päästä katsomaan pikkusiskoa. Onnenkyyneleitä pyyhkien hän käpertyy vauvan viereen, pussaa poskelle ja käy siihen nukkumaan. Kello oli ehkä joku 2 yöllä enkä ollut nukkunut minuuttiakaan, mutta olisin voinut katsoa heitä aamuun asti. Siinä me sitten nukuttiin koko perhe yhdessä samassa sängyssä ensimmäistä kertaa. Toki vauva nostettiin myöhemmin omaan sivuvaunuun, joka on meidän sängyssä kiinni. 

Nyt ja aina

Vaikka nää kaksi ovat tunteneet toisensa vasta alle kaksi viikkoa, jokin mun sisällä sanoo, että näiden kahden välille tulee aivan ainutlaatuinen side. 



Kommentit

  1. Nyt ja aina. Ei vois paremmin lopettaa Mainiota tekstiä Niko. 😄

    VastaaPoista
  2. Eikö? munkin mielestä se vaan sopi niin hyvin tohon kuvaan ja siihen hetkeen, kun isosisko otti tuoreen pikkusiskon kädestä kiinni ja puristi sillä tavalla, että ei ikinä aio päästää irti. Kiitos mukavasta kommentista!

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus joka oli hellyyttä täynnä! Siskoksilla tulee varmasti vahva side, ainutlaatuista ja kestävää

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt nostetaan tissit pöydälle

Synnytys