Tekstit

Vaimon puheenvuoro, uhka vai mahdollisuus?

Kuva
Moi, oon Vivia, vaimo. Mä oon se joka tässä tarinassa ei ole alakynnessä, lähinnä painona niskan päällä. Tai pallona jalassa. Riippuu päivästä.
Me on oltu Nikon kanssa kimpassa yli 11 vuotta, joten koen että oon aika jämpti kertomaan millainen Niko on miehiään, tai isiään. Ja myös sen takia, että suurimmaksi osaksi oon oikeessa, kaikessa.

Niko on mieletön iskä. Eihän siitä pääse. Jengi ostaa isienpäivänä niitä mukeja ja paitoja, missä lukee ”maailman paras isi”, mutta vannon, että noin 74% ostaa sen vain koska ei keksinyt muuta. Meidän tapauksessa Iittalan astiaston sijaan pitäisi olla kasa noita klisee kuppeja, sekä koko perheellä printtipaidat. Kuitenkin lanseeraisin mukin tekstillä ”maailman paras isi, useimmiten, silleen about 360 päivää vuodessa, joskus saa myös huutaa ja menettää hermot, se on ok”
”Ollaankin vitsailtu että Niko ei voisi olla onnekkaampi kun sai mun kaikista rasittavimmista luonteenpiirteistä miniversion”
Hyvä luonteenpiirre joka löytyy mun omalta isältä, kuten myös …

Lomalla viimeinkin!

Kuva
Perjantai, klo näyttää tarkalleen 13.15, molemmat lapset päiväunilla ja kirjoitan tätä blogia mökillä takkatulen äärellä. Järvi on peilityyni ja, jos oikein tarkkaan kuuntelee niin joutsenten laulua kuuluu tuolta jostain. Tai ainakin haluan kuvitella sen olevan joutsenten laulua. Voisi sitä olla tällä hetkellä asiat huonomminkin. 


Toinen kesälomaviikko lähenee loppuaan ja kolmas viikko vielä jäljellä. Neljäs sitten, joskus syksyllä. Mieli on tällä hetkellä aika tyhjä. Olen monena iltana alkanut kirjoittaa, mutta jättännyt aina vaan tyhjän sivun, kun ei ole tullut tekstiä. En ole väkisin halunnut mistään kirjoittaa, mutta eikö se juuri olekin kesäloman tarkoitus, että mieli lepää? 


Olen kovasti miettinyt, että mistä kirjoittaisin. Viime viikolla kirjoitin Imetyksestä ja sitä edellisenä uuden vauvan ensimmäisistä viikoista. Koko ajan vaan mietin, että mikä aihe kiinnostaisi teitä lukijoita, tai, että mikä olisi nyt sellainen ”raflaava” aihe, joka keräisi paljon lukijoita. 
Ei aina tarvit…

Nyt nostetaan tissit pöydälle

Kuva
Aikaisemmin olen sanonut, että elämän kaksi ihmeellisintä asiaa on raskaus ja synnytys. Nyt lisään listaan kolmannen asian; imetys. Täysin luonnollinen asia mitä on tehty yli vuosisatojen. Silti se on vaan jollain tavalla ihmeellistä, että vauva imee äidin nänniä ja saa siitä ruokaa. 
Imetys on vieläpä vauvan kehityksen kannalta elintärkeä asia. Se ei pelkästään ravitse vauvaa vaan se myös suojaa vauvaa erilaisilta haitallisilta mikrobeilta sekä parantaa vauvan vastustuskykyä. Se vahvistaa myös äidin ja vauvan sidettä. Siinä on erilaisia vitamiineja, proteiineja, rasvoja jne.. Todella loogista, mutta silti vaikea ymmärtää, että äidin tissistä tulee tuollaista super ainetta. Mä oon ihan varma, että jos maapallo imis tissiä niin äidinmaidolla torjuttaisiin ilmastonmuutoskin. 

Se on myös täysin käsittämätöntä miten paljon sitä maitoa sieltä tulee. Sitä saattaa tulla litratolkulla päivässä. Miten se on mahdollista? Vaimo osti rintapumpun ja pumppaa maitoa meidän pakastimeen ja nyt meillä on…

Sykkyrävauva

Kuva
Tässä on nyt kohta kuukausi mennyt, kun vauva syntyi. Tai siis Linnea. Meillähän oli sunnuntaina ristiäiset ja hänestä tuli Linnea Aurelia Pärssinen. Kauniille tytölle kaunis nimi. 
Ennen, kuin Linnea syntyi olin kerinnyt olemaan vajaa kaksi vuotta Nellin isinä. Olin oppinut tuntemaan tuon pikkulikan, kuin omat taskuni ja rakastamaan häntä enemmän, kuin mitään muuta koko maailmassa. Nyt, kun Linnea teki kovasti tuloaan aloin vasta tajuta, että kohta olen yhden sijasta kahden lapsen isi. Mielessäni pyöri valtava määrä kysymyksiä, kuten;
Osaanko kasvattaa kahta tyttöä?Riittääkö multa rakkautta kahdelle?Pystynkö kohtelemaan heitä tasapuolisesti?Tuntuuko musta oudolta kutsua itseäni isiksi Linnealle, kun olen kaksi vuotta ollut vaan Nellin isi?
Linnea syntyi ja PAM! Mä tiesin heti. Tää on mun tyttö ja ihan, kuin hän olisi ollut täällä jo pidempään. Ei tuntunut yhtään oudolta ottaa hänet syliin ja sanoa hänelle, että mä olen sun isi. Se voi kuulostaa tässä tyhmältä, mutta mä oikeasti mietin, …

Onni rutiineista

Kuva
Rutiinit. Tuo mystinen sana, jota ainakin meillä voisi verrata ydinfysiikkaan. Ennen esikoisen syntymää en juuri elänyt rutiinien kautta. Oikeastaan ainut rutiini minkä muistan oli, kun vielä pelasin jääkiekkoa niin laitoin aina oikean luistimen jalkaan ennen vasenta. Mulle oli ihan sama söinkö aamupalan klo 8 vai klo 9 ei se vaikuttanut mun loppupäivään millään tavalla. Ulkopuolisen tai lapsettoman on varmasti vaikea ymmärtää lapsiperheiden rutiineja. En mäkään ymmärtänyt aikaisemmin. En ymmärtänyt miksi kaverin perheessä herättiin jo 8 tai miksi puuro piti syödä 8.30 eikä 9. Nyt ymmärrän. Ja oikein hyvin. On tullut myös opittua kantapään kautta. Onneksi lapset opettavat myös meitä. Ei me voida etukäteen tietää mitkä rutiinit sopivat meille tai pitääkö meillä olla just tuo rutiini, joka Virtasten perheellä on. Meidän täytyy vaan oppia tuntemaan lasten tarpeet ja sitä mukaan rakentaa niistä rutiineja.



Nykyään sitä osaa arvostaa omaa aikaa paljon enemmän, kuin ennen lapsia. Mulle on tä…

Älä ole paha sisko, ole hyvä sisko!

Kuva
Lausu tuo otsikko samalla tavalla, kun lausuisit hiekkalaatikolta tutun veisauksen "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" samalla, kun lapiolla taputetaan ämpärin pohjaan ennen, kuin ämpäri nostetaan ja katsotaan minkälainen hiekkakakku sieltä tulee.

Tuon otsikon lausuin hiljaa mielessäni, kun Nelli tapasi pikkusiskon ensimmäistä kertaa.
Kaikkihan sitä toki jännittää miten uusi sisarus otetaan vastaan. Etenkin nyt, kun Nelli esikoisena on tämän kohta kahden vuoden aikana kietonut pikkurillinsä ympärille niin isin, äidin, mummin, vaarin ja koko muun lähipiirin ja nauttinut jakamatonta huomiota. Pakko silti hieman avata Nellin luonnetta ensin.



Nelli ei tietenkään ole mikään hirviö eikä kauhukakara vaan kohta kaksi vuotta täyttävä uhmaiän saavuttanut isin ja äidin silmäterä. Energiaa tuossa tehopakkauksessa on jakaa vaikka ydinvoimalalle. Ja se omatahto. Niin voimakas omatahto, että jos katsotaan yhdessä musiikkivideota ja tanssitaan sen tahtiin niin hän määrää paikan missä saa…

Synnytys

Kuva
Synnytys. Elämän yksi ihmeellisimpiä asioita yhdessä raskauden kanssa. Nyt toisessa synnytyksessä mukana olleena jo vähän tiesin mitä tapahtuu milloinkin. Toki tämäkin synnytys oli erilainen ihan jo sen takia, kun elämme keskellä maailmanlaajuista pandemiaa ja kaikkea on rajoitettu, mukaan lukien synnytyksessä mukana olevia tukihenkilöitä. Raskaus meni yli lasketun ja käynnistysaika synnytykselle sovittiin 20.5 klo 9 Espoon sairaalaan. Heitimme Nellin kanssa vaimon sairaalan etuoville, josta hän jatkoi matkaansa kohti synnytysosastoa. Tuntuihan se todella oudolle, että tonne hän nyt menee synnyttämään meidän yhteistä lasta enkä saisi olla alusta asti tukemassa häntä. Ihan vaan sen takia, että puoli vuotta aikaisemmin joku söi lepakon toisella puolella maapalloa. Menimme Nellin kanssa Nellin mummille ja vaarille odottelemaan lisätietoa miten synnytys lähtisi käynnistymään. Tunnin päästä tuli viesti, että tänne jäädään eikä täältä pois lähdetä ennen, kuin vauva on ulkona. Tunnit kuluiv…