Tästä se lähtee!

7.7.2018 klo 18.22.

 

Tuona lauantaisena kesäiltana minusta tuli isi. Sitä on mahdotonta sanoin yrittää edes kuvailla miltä se tuntuu, kun kätilö nostaa ruttuisen pienen ihmisen äidin hellään syleilyyn, tai saatikka sitä, kun sain hänet ensimäistä kertaa syliini. Miten on edes mahdollista, että on tuntenut jonkun vaan 1 minuutin ja tiedät sillä samalla hetkellä, että rakastat tuota enemmän, kuin mitään muuta, koskaan ennen. Ensimmäisen kerran, kuin sain hänet syliini, onnenkyyneleet poskella valuen tuijotan tuota ihmettä, samalla, kun kuiskaan hänelle; ”älä pelkää, minä suojelen sinua kaikelta.” Tuona kesänä tuli paljon kuunneltua Arttu Wiskarin versiota – minä suojelen sinua kaikelta. Nyt se kappale tuli jotenkin mieleen.



Nyt, 1vuosi ja 10kk myöhemmin meille on minä hetkenä hyvänsä tulossa uusi pikkuneiti enkä malta, että saan myös hänet syliini, kuiskaten hänelle nuo samat sanat.

 

Tässä blogissa on tarkoitus käydä läpi normaaleja arkipäiväisiä asioita isin näkövinkkelistä katsoen. Ääripäästä toiseen, hyppien huumorin ja vakavien asioiden välillä.

 

Minä olen 30v perheenisä Espoosta, naimissa ja kohta 2 tyttölapsen isi. Olen miettinyt oman blogin aloittamista jo pitkään, mutta en ole koskaan sitä uskaltanut tehdä. En osaa sanoa kunnolla miksi. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina miettinyt mitä muut ajattelevat minusta. Ehkä nyt on aika olla ajattelematta, mitä muut minusta ajattelevat. Josko nyt olisin saanut sen itseluottamuksen, lapsien ja avioliiton kautta, jota vaadittiin, että pääsen toteuttamaan tätä teidän kanssa.


Tervetuloa seuraamaan meidän arkea

Kommentit

  1. Hyvä Niko! Rohkea veto ja älä missään nimessä mieti mitä muut ajattelee :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsen ruutuaika

Parisuhde koetuksella

Synnytys