Sykkyrävauva

Tässä on nyt kohta kuukausi mennyt, kun vauva syntyi. Tai siis Linnea. Meillähän oli sunnuntaina ristiäiset ja hänestä tuli Linnea Aurelia Pärssinen. Kauniille tytölle kaunis nimi. 

Ennen, kuin Linnea syntyi olin kerinnyt olemaan vajaa kaksi vuotta Nellin isinä. Olin oppinut tuntemaan tuon pikkulikan, kuin omat taskuni ja rakastamaan häntä enemmän, kuin mitään muuta koko maailmassa. Nyt, kun Linnea teki kovasti tuloaan aloin vasta tajuta, että kohta olen yhden sijasta kahden lapsen isi. Mielessäni pyöri valtava määrä kysymyksiä, kuten;

  • Osaanko kasvattaa kahta tyttöä?
  • Riittääkö multa rakkautta kahdelle?
  • Pystynkö kohtelemaan heitä tasapuolisesti?
  • Tuntuuko musta oudolta kutsua itseäni isiksi Linnealle, kun olen kaksi vuotta ollut vaan Nellin isi?

Linnea syntyi ja PAM! Mä tiesin heti. Tää on mun tyttö ja ihan, kuin hän olisi ollut täällä jo pidempään. Ei tuntunut yhtään oudolta ottaa hänet syliin ja sanoa hänelle, että mä olen sun isi. Se voi kuulostaa tässä tyhmältä, mutta mä oikeasti mietin, että tuntuuko musta oudolta puhutella yhtäkkiä itseäni isiksi periaatteessa täysin tuntemattomalle, kun sä olet puhunut itsestäsi isinä kaksi vuotta putkeen vaan yhdelle lapselle.



"Se on uskomatonta miten niin lyhyessä ajassa täysin tuntemattomasta pienestä sykkyrästä tulee niin rakas"



Kuten kerroin synnytys tekstissäni niin vaimo kotiutui vauvan kanssa seuraavana päivänä synnytyksestä ja päästiin todenteolla tutustumaan uuteen pieneen ja uuteen arkeen. Tai siis me ei päästy, minä pääsin. Seuraavana päivänä nimittäin vaimolla nousi 39 kuume. Hän oli aivan kuollut. Hän itse arveli kyse olevan rintatulehduksesta ja kätilöt olivat myös samaa mieltä, kun hän soitti synnytysosastolle. Kolme päivää hän makasi sängyssä 39 kuumeessa ja sai ainoastaan ruokittua vauvan. Mä yritin hoitaa kaiken muun, että hän saisi levättyä mahdollisimman paljon. Vajaa kolme päivää kun olin näiden kahden kanssa niin sain vastauksen kysymykseen, että riittääkö mun rakkaus näille kahdelle tasapuolisesti, niin riittää kyllä. Ja helposti. 



Vaimolla kuume laski ja mietittiin, että joko nyt päästäisiin kunnolla nauttimaan koko perheenä uudesta vauvasta. En oikeastaan edes kunnolla muista näistä kuumeen jälkeisistä päivistä mitään. Ehkä me vaan tuijotettiin uutta vauvaa. Kuumeesta ja rintatulehduksesta oli jäänyt vain kivulias muisto, kun jo uudestaan soiteltiin synnytysosastolle. Vauvan navan ympärys oli yhtäkkiä yön aikana muuttunut tulipunaiseksi. He pyysivät välittömästi näytille. Tulivat siihen tulokseen, että napa on tulehtunut pahasti ja, että vauvan pitäisi jäädä osastolle, koska tulehdusarvot ovat lähellä 60. Mä en ihan hirveästi näistä tiedä, mutta ilmeisesti se on vastasyntyneellä korkea, koska normaalit tulehdusarvot ovat jotain kolmen ja viiden välillä. 


Oltiin juuri saatu pikkurillin päällä otetta uudesta arjesta ja sitten hän joutuu sairaalaan ja osastolle kolmeksi päiväksi. Isänä ja vanhempana sitä heti ajattelee mokanneensa jollain tavalla. Että ei olla tarpeeksi hyvin putsattu vauvan napaa tai, että oltaisiinko voitu reagoida nopeammin. Vaikka kuinka yrittää olla täydellinen vanhempi niin kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan. Nyt kyse oli siis jostain harvinaisemmasta tulehduksesta, kun kaksi eri lääkäriä sitä oli tutkinut, eivätkä olleet aikaisemmin tälläistä kohdannut. 



Se on uskomatonta miten niin lyhyessä ajassa täysin tuntemattomasta pienestä sykkyrästä tulee niin rakas ja miten vain 10 vuorokautta vanhaa lasta voi ikävöidä niin paljon. Kutsumme Linneaa siis sykkyrävauvaksi, kun hän vetää itsensä aivan sykkyrään, kun hänet ottaa syliin. 



Vaikka kyse ei mistään sen vakavammasta ollut niin vanhempana sitä vain on niin voimaton olo, kun oma lapsi makaa letkuissa kiinni ja saa pään verisuonen kautta antibioottia. Antibiootti onneksi puri ja nyt kaikki näyttäisi olevan kunnossa. 

Toivottavasti nyt päästäisiin kunnolla vauvakuplasta sekä tulevasta kesälomasta nauttimaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsen ruutuaika

Parisuhde koetuksella

Synnytys