Isi, ikuinen kakkonen?

Nellin ja Vivian suhde on vahva. Tottakai, kun kyseessä äiti ja tytär. No, valitettavasti kaikilla näin ei ole, mutta suurimmalla osalla kuitenkin. Ymmärrän, että äidillä on lapsiin alussa aina vahvempi suhde, kuin isillä lapsiin. Tietenkin. Ovathan he ensin olleet äidin mahassa 9kk ja sen jälkeen rintaruokinnassa, joka on tärkeä palanen äidin ja lasten suhteen rakentamisessa, mutta näillä kahdella se side on erityisen vahva. Nelli on kuin Vivian pienoismalli. Aivan kopio Viviasta. Molemmat ovat luonteeltaan iloisia, nauravaisia ja omaavat ”hyvän” huumorintajun. Lainausmerkeillä tarkoitin, että heidän omasta mielestään heillä on erikoisen hyvä huumorintaju. Vaikka he ovatkin iloisia ja nauravaisia, sadasosasekunnissa kaikki saattaa olla päin persettä. Jos en tuntisi Viviaa tai appivanhempiani, voisin kuvitella heidän tulevan jostain päin Argentiinaa tai jostain muusta latinalaisen amerikan maasta, jossa kasvaa tulisieluisia äitejä ja tyttäriä. Yksi aamu Nelli lauleskeli iloisesti matkalla kohti päiväkotia, kun vastaan ajoi bussi minkä väri oli sininen. SI-NI-NEN. Voitteko kuvitella. Ja koko loppumatka pilalla. Sinisen bussin takia. Sen olisi kuulemma pitänyt olla punainen. Vivialla näitä esimerkkejä on lukuisia, mutta pidettäköön ne omana tietona. Mun mielestä on hienoa, että Nelli jumaloi Viviaa yli kaiken ja hän on se ykkös henkilö koko maailmassa. Silti mä kusettaisin, jos mä sanoisin, että se ei haittaa mua, että Nelli valitsee äitinsä aina ennen mua. Tottakai mua haittaa. Mulle tulee ihan jumalattoman paska fiilis siitä, kun Nelli sanoo, että mene sinä isi pois, me leikitään nyt äidin kanssa. Tai, jos Nelliä sattuu johonkin, juoksee hän automaattisesti vaimoni syliin halattavaksi. Tai, että hän haluaa vain äidin kanssa syödä iltapuuron ja äidin kanssa mennä nukkumaan.

Mä ymmärrän kyllä, että äidit ovat niitä maailman tärkeimpiä henkilöitä maailmassa. Ja, että lapsen kasvuun kuuluu se vaihe, että vain äiti kelpaa. Ja tämä vaihe on nyt hyvin vahvana menossa meillä. Yksi syy on varmaan myös uusi vauva. Ne hetket, kun vauva ei tarvitse äitiään, haluaa Nelli varmasti hyödyntää ne Vivian kanssa, ja silloin mä olen vain tiellä. Silti muistan sen, kun Vivia aloitti äitiysloman jälkeen työt ja mä jäin Nellin kanssa kotiin kuudeksi viikoksi. Meille tuli ihan omat rutiinit kuudeksi viikoksi. Me oltiin vaan me. Me herättiin yhdessä, me leikittiin yhdessä, me nukuttiin yhdessä. Me jouduttiin selviämään yhdessä. Sen kuuden viikon ajan mä olin se kenen syliin juostiin, kun sattui haaveri. Mä olin se kenen syliin nukahdettiin illalla. Mä olen monesti kuullut ja mullekin on sanottu, että olet onnellinen, kun saat olla päivät töissä ja "pääset" lapsia ja perhettä karkuun. Tai, että saat olla rauhassa edes sen automatkan, kun ajan töihin. Voi olla, että se pidemmän päälle niin onkin, tai jos lapsia olisi vaikka seitsemän. Mutta kyllä mä aina odotan töissä sitä hetkeä, että pääsen kotiin perheen luokse. Mä olen rehellisesti sanottuna kateellinen niille isityypeille, ketkä uskaltavat vaikka vuodeksi jäädä kotiin lasten kanssa. Toki onhan se myös taloudellinen kysymys eikä mulla olisi varaa olla niin kauan pois töistä, mutta ajatuksen tasolla voisin jäädä ikuiselle isyyslomalle. 


Älkääkö ymmärtäkö väärin, mä tykkään mun työstä. Sain juuri siirron myymälästä isompaan ja työkuviot muuttunut hieman vastuullisemmaksi, mutta silti mä en voi olla miettimättä, että mitä jos olisinkin kotona. Vaikka mä en ole töissä 24/7 silti musta tuntuu siltä. Mä olin töissä, kun Nelli oppi konttaamaan. Mä olin töissä, kun Nelli otti ensiaskeleensa ja sain siitä videon töihin saate sanoilla "KATSO, NELLI KÄVELEE!!!" Kuukausi sitten Nelli sanoi Vivialle, että isi ei tykkää minusta, kun se on aina töissä. Mä toivon, että en saisi samanlaista viestiä töihin sitten, kun Linnea alkaa olemaan sen ikäinen.. 

Kaikki te joilla on taapero ja voimakas äitivaihe menossa. Ei mitään neuvoja olis antaa miten käsitellä tilannetta? Nimimerkillä; Viimeksi taas eilen isi jätettiin mökin oven ulkopuolelle, kun ei saanut tulla leikkiin mukaan, nyt alkaa olee vähän kylmä jo..  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt nostetaan tissit pöydälle

Älä ole paha sisko, ole hyvä sisko!

Synnytys