Päiväkodin jatkuminen

Se oli maanantai 16.3 kun hallitus kertoi ottavansa  poikkeuslain käyttöönsä. Sinä päivänä me otimme myös Nellin pois päiväkodista. Päiväkodista johon Nelli oli juuri kerinnyt tottua. Tottua ajatukseen, että ei vanhemmat sinne lasta hylkää vaan sieltä haetaan aina myös takaisin kotiin. Tottua päiväkodin hoitajiin sekä uusiin kavereihin. Rytmiin mitä päiväkodissa elettiin. Kaikkeen siihen mitä päiväkoti tuo tullessaan. Sitten tuli korona joka käytännössä pysäytti koko maailman. 

Niin se pysäytti myös Nellin päiväkoti taipaleen siltä erää. Kyllähän päiväkodit oli auki koko aika, mutta ne ketkä pystyi lapsen pitämään kotona tuon ajan oli suositeltavaa. Vaimolla onneksi alkoi äitiysloma niin pystyttiin pitää Nelli kotona. Ensin ilmoitimme, että Nelli on alkuun viikon poissa, kun ei tiedetty miten tilanne kehittyy. Sitten kuukauden ja loppujen lopuksi Nelli oli viisi kuukautta pois päiväkodista. Olisi varmaan vieläkin, jos meille ei olisi sanottu, että Nelli menettää päiväkotipaikan, jos ei aloita elokuun alussa päiväkotia. Viisi kuukautta on pitkä aika olla poissa yhtäjaksoisesti pois päiväkodista. Varsinkin, kun päiväkoti ”taivalta” oli takana vasta viisi kuukautta. 

Saimme pitkin kevättä ja kesää päiväkodilta sähköpostia. Lähinnä tietoa koronasta ja kuinka sen kanssa toimitaan. Tuli myös uutinen, että Nellin ryhmästä viidestä hoitajasta kolme vaihtuu. Se ei ainakaan helpottanut meidän fiilistä päiväkodin aloittamisesta. Heinäkuu läheni loppuaan ja päiväkodin aloitus lähestyi. Viikko ennen aloitusta aloimme jo puhua Nellille päiväkodista ja yritimme päiväkodin ryhmäkuvalla muistutella mieleen kavereita keitä siellä on. Kyselimme, että muistaako hän mitä siellä tehdään. Leikitään kavereiden kanssa, syödään ja nukutaan kuului vastaus. 

Viimeinen ilta ennen päiväkodin aloitusta. Alkaa mietintä, että mitähän sinne nyt pitikään laittaa mukaan. Varavaatteet ainakin. Varavaatteille varavaatteet, kumisaappaat, uudet kuravaatteet, vaipat, nimitarrat kaikkeen mahdolliseen. Mikähän helvetti siinäkin on, että vaikka on ollut jo monta kuukautta tiedossa päiväkodin aloituspäivä niin kamojen pakkaus pitää aina jättää viime tinkaan, eikä esimerkiksi vaikka viikkoa ennen pakkaisi kaikki valmiiksi? 

Ilta vaihtuu yöksi. Pyörin sängyssä ja mietin aamua. Nelli pitäisi herättää 7.30 kieppeillä. Tiedän jo nyt, että menee kiukuksi. Sitten, kun kiukusta on selvitty pitäisi lähteä päiväkotiin ja jättää sinne. Tiedän, että menee uudestaan kiukuksi. Nukahdan jossain kohti ja havahdun seuraavan kerran herätyskelloon. Hiippailen alas, ajatuksissa hörpätä kahvi ennen, kuin käyn taistoon. Varovaisin askelin hiivin Nellin huoneeseen ja silitän hänen päätään. Nelli havahtuu ja hieraisee silmiään. Toivotan hyvää huomenta ja kysyn saako isi nostaa sängystä ja mennään alakertaan. Saan väsyneen nyökkäyksen enkä vieläkään voi uskoa, että herätyksestä selvittiin ilman taistelua. Nopeet aamutoimet, puurot ja sitten matkaan. Vaimokin kömpii vauvan vierestä sopivasti laittamaan Nellille lenkkarit ja toivottamaan mukavaa päivää ja tsemppiä. Tosin se tsemppi toivotus taisi olla mulle. 

Kurvaamme päiväkodin pihaan, laitan auton parkkiin, avaan Nellin oven ja huomaan kuinka hänellä kyynel valuu poskelle. Annan pusun otsalle, silitän päätä ja sanon, että sulla tulee olemaan super hauskaa! Kävellään kohti päiväkotia ja Nelli haluaa itse kantaa oman päiväkotireppunsa. Olen suunnattoman ylpeä kuinka hän rohkein askelin kävelee kohti päiväkotia, vaikka tiedän, että häntä jännittää. Päästään päiväkodin ovelle, jossa isolla lappu; "vanhempi, soitathan kelloa ja odotat lapsen kanssa ulkona. Hoitaja tulee hakemaan lapsen sisälle". Varovaisesti painan kelloa ja sieltä saapuu hymyilevä nuori hoitaja. Nelli romahtaa ihan täysin ja rutistaa mua kaikella voimalla mitä häneltä vaan löytyy ja mä mietin itsekseni, että "ei nyt Niko. ÄLÄ. ALA. ITKEMÄÄN. TÄSSÄ!” Pidätän kyyneliä, annan Nellille pusun ja toivotan kivaa päivää. Hoitaja nappaa Nellin syliin ja he lähtevät riisumaan ulkovaatteita. Nelli itkee hänen sylissä, enkä pääse edes eteiseen katsomaan, että hän rauhoittuisi tai edes näkisi jonkun tutun päiväkotikaverin. 

Pääsen autoon ja huomaan kuinka mulla kyyneleet valuvat poskilla, Yritän toistella itselleni, että Nellillä tulee olemaan kiva päivä, kunhan pääsee vaan alkujärkytyksestä yli. Tunnit kuluvat ja viimein käyn hakemassa Nellin. Ja miten oli mennyt? Ihan täydellisesti. Oli jopa nukkunut melkein kahden tunnin päikkärit, mitä jännitettiin etukäteen, että mitenhän nukkuu siellä enää päiväunia, kun kotonakaan ei enää aina nuku. Nyt päiväkoti taivalta on takana viikko ja kaikki on mennyt todella hyvin. Nelli on jo oma itsensä siellä ja on saanut uusia kavereita. Tosin väkisinkin mietimme, että, kuinkahan kauan tätä päiväkotia nyt jatkuu. Korona tekee taas uutta tuloaan ja joka viikko uutisissa lukee, että Espoossa päiväkodissa tartunta ja 50 lasta altistunut ja asetettu karanteeniin. Meillekin annettiin ohjeeksi, että jos lapsella on edes pieni nuha niin päiväkotiin ei saa mennä ennen, kuin on käynyt koronatestissä ja saanut negatiivisen tuloksen. Muistan, kun Nelli aloitti ensimmäisen kerran päiväkodin niin Nelli oli joka kuukausi nuhassa ja flunssassa. Kuinkahan monessa koronatestissä tässä joutuu käymään ja montahan viikkoa ollaan karanteenissa, kun siellä joku sairastuu koronaan? Sen aika näyttää. 

Tsemppiä kaikille vanhemmille ja lapsille keillä alkaa tai alkanut jo päiväkoti, eskari tai koulu. Ja tsemppiä kaikille hoitajille ja opettajille, teette todella tärkeää työtä ja olette iso osa myös lapsemme elämää. Kiitos teille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt nostetaan tissit pöydälle

Älä ole paha sisko, ole hyvä sisko!

Synnytys