Syksyn kuulumiset

Kesä meni ja syksy tuli. Taas ihan yhtäkkiä. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se syksy vaan tulee aina sieltä ihan puskista ja yhtäkkiä on pimeetä, märkää ja kaikkia ärsyttää. Mua ainakin. Mun mielestä aina voisi olla kesä. Tai sitten talvi, mutta eipä täällä etelässä enää taideta kunnon talvia enää saada. Viime talvena taisi sataa joku viisi kuukautta putkeen vettä. Mutta syksyn voisi skipata kokonaan. Paitsi mun synttärit, jotka on syyskuun loppupuolella, mutta muuten. Paitsi, että Nelli ilmoitti, että isin synttäreillä ei saa sitten laulaa. Nelli täytti heinäkuussa kaksi vuotta ja laulettiin tietenkin synttärisankarille ja hän hämmentyi siitä niin paljon, kun kaikki tuijottaa häntä ja laulaa. Nyt sitten ei lauleta enää. Ei hänen synttäreillä eikä isinkään. 



Mulla on jostain syystä ollut huomattavan vaikeata kirjoittaa sekä päivittää mitään. Todennäköisesti sekin johtuu syksyisestä masennuksesta ja pimeydestä. Ajattelin nyt, kuitenkin kertoa vähän kuulumisia tänne. Nellin päiväkodin aloituksesta on nyt reilu kuukausi ja hän on ollut siellä varmaan 1-2 päivää viikossa. Joka viikko on nenä vuotanut ja aina pari päivää joutuu olemaan poissa. Sitten taas päiväksi tai kahdeksi päiväkotiin ja taas nenä vuotaa ja sitten taas pari päivää kotona... Alan olemaan jo ihan kypsä tähän perkeleen koronaan. Mullakin nousi toissa viikonloppuna kuume kahdeksi päiväksi, kurkku tuli kipeäksi sekä nenä alkoi vuotamaan. Töihin ilmoitus ja ei muuta, kuin varaamaan aikaa koronatestiin. Sain ajan nopeasti Espoontorin Terveystalon drive-in pisteeseen. 30 vuoden aikana tullut käytyä aika monen monta kertaa eri drive-in kaistoilla, mutta nyt oli hieman erilainen kokemus. Ajoin teltalle ja sieltä avaruuspukuun pukeutunut näytteenottaja näyttää jo kaukaa kädellä, että älä tule autosta ulos äläkä avaa ikkunaa. Hän lähtee kävelemään kohti autoa, kädessään isokokoinen merkkaustaulu, jossa lukee isoilla tikkukirjaimilla "ÄLÄ AVAA IKKUNAA, NÄYTÄ HENKILÖLLISYYSTODISTUS IKKUNASTA!!" Kaivoin henkkarit lompakosta ja näytin hänelle ne sovitulla tavalla. Hetken katseltuaan hän näyttää peukaloa ja kävelee hakemaan näytepurkin johon merkkaa mun sotun. Hän kävelee uudestaan autolleni ja näyttää, että ikkunan saa avata. Avaan ikkunan ja hän ojentaa toimintaohjeet, kuinka toimitaan näytteenoton jälkeen sekä nenäliinan joka piti asettaa suun eteen.  Tässä kohtaa ajattelin, että hän ehkä hieman kertoo mitä tapahtuu ja ennen, kuin kissaa kerkesin sanomaan oli noin metrin pituinen tikku mun nenässä. No, ei se ihan metriä ollut, mutta tuntui siltä. Olin ennakkoon lukenut somesta, että se on kivuliainta ikinä. Ei se oo. Se on hyvin ikävää, mutta ei se satu. Olisinhan mä voinut kotiin tullessani sanoa, että nyt mä viimein tiedän mikä on todennäköisesti kivuliaampaa, kuin synnytys, mutta voi olla, että tällä hetkellä kirjoittaisin tätä blogia ihan jossain muualla, kuin kotona. Lähinnä se oli siis vittumaista mikä on hyvin nopeasti ohi. Pari päivää vierähti karanteenissa kotona ja sitten tuli tieto, että koronatesti on negatiivinen. 



Mä en ymmärrä, että miten vauvakin kasvaa niin nopeasti. Tai siis Linnea. Jostain syystä kutsun häntä koko ajan vauvaksi. Ei sillä, että hän ei näyttäisi Linnealta vaan ehkä vaan haluan, että hän olisi aina vaan isin pieni vauva, joka aina vaan hymyilee mut nähdessään eikä esimerkiksi polje jalalla lattiaan reikää ja huuda, että "ei ei isi, et saa tulla tänne". Tai, että "isi ei saa syödä mun kanssa puuroa, äidin kanssa puuro" ja samalla näyttää mulle kieltä. Oman mielenterveyden puolesta vaan kyselen, että koska tuollaisen kahden vuoden ikäisen uhmaikä loppuu?


Mitenkä teidän syksy on lähtenyt käyntiin? Onko paljon jouduttu säätämään työvuoroja, kun lapset nuhassa? Onko teillä lapset joutuneet koronatestiin tai oletko itse käynyt?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt nostetaan tissit pöydälle

Älä ole paha sisko, ole hyvä sisko!

Synnytys