Tekstit

Parisuhde koetuksella

Kuva
Ei, me ei olla lähdetty Temptation Islandille testaamaan, että kestääkö meidän parisuhde. Me ollaan tehty kaksi lasta. Se on muuten taatusti kovempi testi parisuhteelle, kun mennä 12 pissiksen kanssa mökille kuuntelemaan tälläisiä iskuyrityksiä; ” Nyt kun on tää korona, me ollaan kaikki täällä ihan horona ”. Vittu! Oikeesti? Onkohan noi tyypit keksinyt noi ihan ite, vai onko jonkun duunihomma keksiä noita laineja mitä nää viskoo tuolla telkkarin prime timessä varatuille miehille/naisille yrittäen rikkoa samalla niiden parisuhteen.  Olen kuullut, että joku on tehnyt joskus tutkimuksen siitä, että tilastollisesti eniten eroja tulee ennen, kun lapsi täyttää yhden vuoden. En valitettavasti voi linkata tähän lähdettä, koska en edes tiedä onko tälläistä tutkimusta oikeasti tehty, mutta en kyllä epäile yhtään etteikö näin olisi. Vauvavuodessa on monen monta erilaista ja uutta tunnetta mitä ei välttämättä ole ennen kokenut. On itkua, on naurua, pelkoa, ahdistusta, on onnenkyyneleitä, on väsymy
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapsen ruutuaika

Kuva
Nelli hyppii olohuoneen matolla ja hokee lausetta; "No more monkeys jumping on the bed". Kuuntelen tarkasti ja kysyn, että mitä Nelli sanoit äsken? "No more monkeys jumping on the bed"  hän katsoo mua, kuin tyhmää ja toistelee tuota lausetta. Käännän katseen vaimoon, enkä kerkiä edes kysyä vielä mitään, kun vaimo pudistaa vaan päätään ja levittää kädet. Tarkoittaen siis sitä, että mikään Nellin kohdalla ei yllätä enään. Ei edes se, että hän tietää 2 vuotiaana  enemmän englannin kielisiä sanoja, kuin isänsä 10 vuotiaana. Ei se tietenkään nyt ihan täydellisesti ole lausuttu, mutta tarkasti, kuin kuuntelee sieltä voi oikeasti erottaa noita sanoja. Mistä Nelli on sitten oppinut tuon lauseen? YouTubesta. Se on itseasiassa video, jossa pienet apinat hyppivät sängyllä ja vuorotellen yksi apina tippuu sängyltä alas, jonka jälkeen apinoiden hoitaja soittaa lääkärille ja lääkärin ohje on, että ”no more monkeys jumping on the bed”. Kuulostaa todella tyhmälle, mutta tälläkin vi
2 kommenttia
Lue lisää

Isääkin väsyttää

Kuva
Kello herättää 4.45. Vaistomaisesti nappaan puhelimen yöpöydältä käteen ja hiljennän sen. Vaikka on pilkkopimeetä niin tiedän sentilleen missä kohti yöpöytää puhelin on. Sekunnissa herätys on jo hiljennetty ja mies ylhäällä. En ole murtovaras, mutta osaan kuvitella heidän hiipivän tismalleen samalla tavalla miten mä hiivin makuuhuoneesta pois kohti alakertaa. Kello 4.46 mä olen jo alakerrassa. Mulla on sellainen paha tapa, että kun ei ole mitään herätystä ja kaikki me herätään samaan aikaan niin mä en vaan saa itseäni ylös sängystä. Vaikka vaimo on meistä se väsyneempi, niin hän on aina ensin touhuamassa lasten kanssa alakerrassa, ennen kuin mulla on edes silmät kunnolla auki. Mitä vanhemmaksi mä olen tullut sitä hitaammin mä käyn aamuisin. Paitsi silloin, kuin kello herättää kukonlaulun aikaan ja on pakko toimia nopeasti. Kiukkuinen vaimo ja huutavat lapset on meinaan aika hyvä motivaattori ripeään toimintaan. Mulla on aina varmuuden varalta varsinaisen herätyksen lisäksi toinen herät
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämä loppuu lasten saannin jälkeen?

Kuva
Herään hiestä märkänä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä katsoakseni paljonko kello on. Raotan toista silmääni varovasti auki, ikäänkuin pihistäisin yön NHL tuloksia ottelu kerrallaan. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan tulosten tarkastamisesta vaan mahdollisen kankkusen kovuudesta. Toinen silmä varovasti auki. Hetken aikaa mietin, että missä olen. Pieni jyskytys tuntuu ohimolla. Kello näyttää toisella silmällä katsottuna 10.14. Läheltä kuuluu tuhinaa. Käännyn ympäri ja vain selkä näkyy. Meinaan saada sydänkohtauksen, kun joku hakkaa ovea ja huutaa huonolla suomen kielellä jotain siivouksesta. Samalla, kun saan juuri ja juuri molemmat silmät auki, kajareista kajahtaa veret seissauttavan kovalla äänellä ”arvoisat risteilymatkustajat Viking Mariella saapuu Helsinkiin noin 15 min kuluttua”.  Ah - nuo ihanat nuoruusvuoden Ruotsin risteilyt, joita on kiva muistella sillä hetkellä, kun vauvalla on paskat tullut vaipasta läpi jota on hiuksissa saakka ja samaan aikaan taapero huutaa keittiössä ku
1 kommentti
Lue lisää

Isi, ikuinen kakkonen?

Kuva
Nellin ja Vivian suhde on vahva. Tottakai, kun kyseessä äiti ja tytär. No, valitettavasti kaikilla näin ei ole, mutta suurimmalla osalla kuitenkin. Ymmärrän, että äidillä on lapsiin alussa aina vahvempi suhde, kuin isillä lapsiin. Tietenkin. Ovathan he ensin olleet äidin mahassa 9kk ja sen jälkeen rintaruokinnassa, joka on tärkeä palanen äidin ja lasten suhteen rakentamisessa, mutta näillä kahdella se side on erityisen vahva. Nelli on kuin Vivian pienoismalli. Aivan kopio Viviasta. Molemmat ovat luonteeltaan iloisia, nauravaisia ja omaavat ”hyvän” huumorintajun. Lainausmerkeillä tarkoitin, että heidän omasta mielestään heillä on erikoisen hyvä huumorintaju. Vaikka he ovatkin iloisia ja nauravaisia, sadasosasekunnissa kaikki saattaa olla päin persettä. Jos en tuntisi Viviaa tai appivanhempiani, voisin kuvitella heidän tulevan jostain päin Argentiinaa tai jostain muusta latinalaisen amerikan maasta, jossa kasvaa tulisieluisia äitejä ja tyttäriä. Yksi aamu Nelli lauleskeli iloisesti matka
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syksyn kuulumiset

Kuva
Kesä meni ja syksy tuli. Taas ihan yhtäkkiä. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin se syksy vaan tulee aina sieltä ihan puskista ja yhtäkkiä on pimeetä, märkää ja kaikkia ärsyttää. Mua ainakin. Mun mielestä aina voisi olla kesä. Tai sitten talvi, mutta eipä täällä etelässä enää taideta kunnon talvia enää saada. Viime talvena taisi sataa joku viisi kuukautta putkeen vettä. Mutta syksyn voisi skipata kokonaan. Paitsi mun synttärit, jotka on syyskuun loppupuolella, mutta muuten. Paitsi, että Nelli ilmoitti, että isin synttäreillä ei saa sitten laulaa. Nelli täytti heinäkuussa kaksi vuotta ja laulettiin tietenkin synttärisankarille ja hän hämmentyi siitä niin paljon, kun kaikki tuijottaa häntä ja laulaa. Nyt sitten ei lauleta enää. Ei hänen synttäreillä eikä isinkään.  Mulla on jostain syystä ollut huomattavan vaikeata kirjoittaa sekä päivittää mitään. Todennäköisesti sekin johtuu syksyisestä masennuksesta ja pimeydestä. Ajattelin nyt, kuitenkin kertoa vähän kuulumisia tänne. Nellin pä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkodin jatkuminen

Kuva
Se oli maanantai 16.3 kun hallitus kertoi ottavansa  poikkeuslain käyttöönsä. Sinä päivänä me otimme myös Nellin pois päiväkodista. Päiväkodista johon Nelli oli juuri kerinnyt tottua. Tottua ajatukseen, että ei vanhemmat sinne lasta hylkää vaan sieltä haetaan aina myös takaisin kotiin. Tottua päiväkodin hoitajiin sekä uusiin kavereihin. Rytmiin mitä päiväkodissa elettiin. Kaikkeen siihen mitä päiväkoti tuo tullessaan. Sitten tuli korona joka käytännössä pysäytti koko maailman.  Niin se pysäytti myös Nellin päiväkoti taipaleen siltä erää. Kyllähän päiväkodit oli auki koko aika, mutta ne ketkä pystyi lapsen pitämään kotona tuon ajan oli suositeltavaa. Vaimolla onneksi alkoi äitiysloma niin pystyttiin pitää Nelli kotona. Ensin ilmoitimme, että Nelli on alkuun viikon poissa, kun ei tiedetty miten tilanne kehittyy. Sitten kuukauden ja loppujen lopuksi Nelli oli viisi kuukautta pois päiväkodista. Olisi varmaan vieläkin, jos meille ei olisi sanottu, että Nelli menettää päiväkotipaikan, jos ei
Lähetä kommentti
Lue lisää