Isi alakynnessä?

Herään hiestä märkänä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä katsoakseni paljonko kello on. Raotan toista silmääni varovasti auki, ikäänkuin pihistäisin yön NHL tuloksia ottelu kerrallaan. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan tulosten tarkastamisesta vaan mahdollisen kankkusen kovuudesta. Toinen silmä varovasti auki. Hetken aikaa mietin, että missä olen. Pieni jyskytys tuntuu ohimolla. Kello näyttää toisella silmällä katsottuna 10.14. Läheltä kuuluu tuhinaa. Käännyn ympäri ja vain selkä näkyy. Meinaan saada sydänkohtauksen, kun joku hakkaa ovea ja huutaa huonolla suomen kielellä jotain siivouksesta. Samalla, kun saan juuri ja juuri molemmat silmät auki, kajareista kajahtaa veret seissauttavan kovalla äänellä ”arvoisat risteilymatkustajat Viking Mariella saapuu Helsinkiin noin 15 min kuluttua”.  Ah - nuo ihanat nuoruusvuoden Ruotsin risteilyt, joita on kiva muistella sillä hetkellä, kun vauvalla on paskat tullut vaipasta läpi jota on hiuksissa saakka ja samaan aikaan taapero huutaa keittiöss...

Perjantai, klo näyttää tarkalleen 13.15, molemmat lapset päiväunilla ja kirjoitan tätä blogia mökillä takkatulen äärellä. Järvi on peilityyni ja, jos oikein tarkkaan kuuntelee niin joutsenten laulua kuuluu tuolta jostain. Tai ainakin haluan kuvitella sen olevan joutsenten laulua. Voisi sitä olla tällä hetkellä asiat huonomminkin.  Toinen kesälomaviikko lähenee loppuaan ja kolmas viikko vielä jäljellä. Neljäs sitten, joskus syksyllä. Mieli on tällä hetkellä aika tyhjä. Olen monena iltana alkanut kirjoittaa, mutta jättännyt aina vaan tyhjän sivun, kun ei ole tullut tekstiä. En ole väkisin halunnut mistään kirjoittaa, mutta eikö se juuri olekin kesäloman tarkoitus, että mieli lepää?  Olen kovasti miettinyt, että mistä kirjoittaisin. Viime viikolla kirjoitin  Imetyksestä  ja sitä edellisenä uuden  vauvan  ensimmäisistä viikoista. Koko ajan vaan mietin, että mikä aihe kiinnostaisi teitä lukijoita, tai, että mikä olisi nyt sellainen ”raflaava” aihe, joka keräisi ...