Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2020.

Olenko muuttunut isäksi tullessani?

Kuva
Multa on usein kysytty, että olenko muuttunut isäksi tullessani ja jos olen niin miten. Olen miettinyt sitä monesti ja olen huomannut muutamia asioita, joissa olen muuttunut. Yksi asia on tietynlainen avoimuus ja rohkeus. Hyvä esimerkki on tämä blogin kirjoittaminen. En usko, että olisin koskaan, ikinä missään tilanteessa alkanut kirjoittaa minkäänlaista blogia, jos en olisi tullut isäksi. Toinen asia on varmasti jonkinlainen muiden ihmisten blokkaaminen näkökentästä, jos olen lasten kanssa jossain. Olen aina ajatellut, että mitä muut ihmiset musta ajattelevat, jos teen jotain hassua julkisella paikalla. Sekin kuulostaa ihan tyhmältä ajatukselta, koska mitä sitten? Ei ne varmasti tule enää koskaan näkemään mua missään niin miksi sillä olisi yhtään mitään väliä.  Mun vaimo on luonteeltaan heittäytyjä ja sellainen iloinen luonne, joka saattaa kesken kauppareissun alkaa laulamaan jotain ja sit hän saattaa mulle tokaista, että laula mukana. " En vittu varmasti, joku näkee ja kuulee&qu

Vaimon puheenvuoro, uhka vai mahdollisuus?

Kuva
Moi, oon Vivia, vaimo. Mä oon se joka tässä tarinassa ei ole alakynnessä, lähinnä painona niskan päällä. Tai pallona jalassa. Riippuu päivästä. Me on oltu Nikon kanssa kimpassa yli 11 vuotta, joten koen että oon aika jämpti kertomaan millainen Niko on miehiään, tai isiään. Ja myös sen takia, että suurimmaksi osaksi oon oikeessa, kaikessa.   Niko on mieletön iskä. Eihän siitä pääse. Jengi ostaa isienpäivänä niitä mukeja ja paitoja, missä lukee ”maailman paras isi”, mutta vannon, että noin 74% ostaa sen vain koska ei keksinyt muuta. Meidän tapauksessa Iittalan astiaston sijaan pitäisi olla kasa noita klisee kuppeja, sekä koko perheellä printtipaidat. Kuitenkin lanseeraisin mukin tekstillä ”maailman paras isi, useimmiten, silleen about 360 päivää vuodessa, joskus saa myös huutaa ja menettää hermot, se on ok” ”Ollaankin vitsailtu että Niko ei voisi olla onnekkaampi kun sai mun kaikista rasittavimmista luonteenpiirteistä miniversion” Hyvä luonteenpiirre joka löytyy mun omalta isältä, kuten

Lomalla viimeinkin!

Kuva
Perjantai, klo näyttää tarkalleen 13.15, molemmat lapset päiväunilla ja kirjoitan tätä blogia mökillä takkatulen äärellä. Järvi on peilityyni ja, jos oikein tarkkaan kuuntelee niin joutsenten laulua kuuluu tuolta jostain. Tai ainakin haluan kuvitella sen olevan joutsenten laulua. Voisi sitä olla tällä hetkellä asiat huonomminkin.  Toinen kesälomaviikko lähenee loppuaan ja kolmas viikko vielä jäljellä. Neljäs sitten, joskus syksyllä. Mieli on tällä hetkellä aika tyhjä. Olen monena iltana alkanut kirjoittaa, mutta jättännyt aina vaan tyhjän sivun, kun ei ole tullut tekstiä. En ole väkisin halunnut mistään kirjoittaa, mutta eikö se juuri olekin kesäloman tarkoitus, että mieli lepää?  Olen kovasti miettinyt, että mistä kirjoittaisin. Viime viikolla kirjoitin  Imetyksestä  ja sitä edellisenä uuden  vauvan  ensimmäisistä viikoista. Koko ajan vaan mietin, että mikä aihe kiinnostaisi teitä lukijoita, tai, että mikä olisi nyt sellainen ”raflaava” aihe, joka keräisi paljon lukijoita.  ” Ei aina