Tästä se lähtee!
7.7.2018 klo 18.22.
Tuona
lauantaisena kesäiltana minusta tuli isi. Sitä on mahdotonta sanoin yrittää
edes kuvailla miltä se tuntuu, kun kätilö nostaa ruttuisen pienen ihmisen äidin
hellään syleilyyn, tai saatikka sitä, kun sain hänet ensimäistä kertaa syliini. Miten on edes mahdollista, että on tuntenut
jonkun vaan 1 minuutin ja tiedät sillä samalla hetkellä, että rakastat tuota
enemmän, kuin mitään muuta, koskaan ennen. Ensimmäisen kerran, kuin sain hänet
syliini, onnenkyyneleet poskella valuen tuijotan tuota ihmettä, samalla, kun kuiskaan
hänelle; ”älä pelkää, minä suojelen sinua kaikelta.” Tuona kesänä tuli paljon
kuunneltua Arttu Wiskarin versiota – minä suojelen sinua kaikelta. Nyt se kappale
tuli jotenkin mieleen.
Nyt, 1vuosi ja 10kk myöhemmin meille on minä hetkenä hyvänsä tulossa uusi pikkuneiti enkä malta, että saan myös hänet syliini, kuiskaten hänelle nuo samat sanat.
Tässä blogissa on tarkoitus käydä läpi normaaleja arkipäiväisiä asioita isin näkövinkkelistä katsoen. Ääripäästä toiseen, hyppien huumorin ja vakavien asioiden välillä.
Minä olen 30v
perheenisä Espoosta, naimissa ja kohta 2 tyttölapsen isi. Olen miettinyt oman
blogin aloittamista jo pitkään, mutta en ole koskaan sitä uskaltanut tehdä. En
osaa sanoa kunnolla miksi. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina miettinyt mitä
muut ajattelevat minusta. Ehkä nyt on aika olla ajattelematta, mitä muut
minusta ajattelevat. Josko nyt olisin saanut sen itseluottamuksen, lapsien ja
avioliiton kautta, jota vaadittiin, että pääsen toteuttamaan tätä teidän
kanssa.
Tervetuloa seuraamaan meidän arkea
Hyvä Niko! Rohkea veto ja älä missään nimessä mieti mitä muut ajattelee :)
VastaaPoista