Saako äiti olla väsynyt vaikka on ”lomalla” ?

Taas yksi päivä lähenee loppuaan. Vaimo laskeutuu portaita alas nukuttamasta Nelliä. Tutun vaistomaisesti, mutta niin turvallisen tuntuisesti kietaisee vauvan syliinsä ja ruokkii hänet. Sitä ennen hän on antanut Nellille iltapuuron, vaihtanut vaipan, yöpuvun sekä pessyt hampaat. En tiedä onko joku äiti vaihe menossa Nellillä, mutta nykyään se ei anna mun tehdä mitään. Vaikka, kuinka yritän niin äiti kelpaa vaan. Todella turhautunut olo, kun itse haluaisi tehdä työpäivän jälkeen kaiken minkä vaan pystyy, mutta Nelli vaan huutaa, että äiti äiti. Toivottavasti jotain ohimenevää. 

Vauvakin nukahtaa viimein yöunille. Sentään hänen vaipan ja yöpuvun saan vielä vaihtaa. Toistaiseksi ainakin.. En tiedä sääliikö sitten äitiä, mutta jostain syystä aina mun vaihtovuorolle sattuu se isoin tuotos. Kello on vähän yli yhdeksän ja viimein talossa on hiljaista. Istutaan sohvalla ja avataan telkkari. Vivia haukottelee ja kysyy ääneen, että ”miksiköhän mä olen väsynyt?” Siis äiti, joka nukkuu parhaimillaan 3h putkeen yössä ja huonoimmillaan ei yhtään. Mä katson häntä silmät pyöreenä ja ennen, kuin kerkeän vastata mitään hän jatkaa, että ”mähän olen periaatteessa lomalla, ei mun pitäisi olla väsynyt”. Mä olisin väsynyt ihan jo pelkästä ajatuksesta pyörittää yksin arkea kahden pienen lapsen ja koiran kanssa. Ja siihen päälle vielä herätä joka yö 2-3 kertaa syöttämään vauvaa. 

Aikaisemmin päivällä Vivia oli tullut lasten kanssa mua töihin vastaan. Sitä ennen ollut tunnin verran puistossa, vienyt kahden lapsen kanssa koiran ulos, kävellyt tuplavaunuilla pari kilometriä juna-asemalle ja matkustanut kahdella junalla mun työpaikalle ja siihen päälle vielä energiaa täynnä olevan taaperon kanssa kauppareissu, joka sinkoilee puolelta toiselle jatkuvasti eikä ole paikoillaan sekuntiakaan. Ja tämä on siis ihan normaali päivärytmi. Koko aika menossa ja tekemässä jotain, Nelli, kun harvoin viihtyy paikallaan tai rauhassa. Mä yritän kyllä auttaa parhaani mukaan kaikessa missä pystyn. Jos Nelli herää aikaisemmin, kuin vaimo ja vauva niin yritän käydä hakemassa hänet hiljaa alakertaan, että vaimo ja vauva saisi jatkaa uniaan. Mutta useimmiten mä en saa nostaa häntä edes sängystä vaan Nelli saattaakin huutaa niin kauan, että Vivia kömpii sängystä, nostaa hänet pois ja toteaa vaan, että ei kai muuta, kuin kahvin keittoon. Ilman valitusta, että nukuinpa taas vähän. 

Eikä kyse ole siitä, että vaimo vähättelisi kotiäidin roolia, tai, että ei saisi olla väsynyt. Hänen mielestään on vain niin outoa, että ollaan itse haluttu tehdä lapsia ja sen lisäksi että hän saa olla kaikkein rakkaimpien kanssa kotona niin hän saa siitä vielä rahaa. 

Jos teillä muilla äideillä on samanlaisia fiiliksiä niin  antakaa vähän siimaa itsellenne, kyllä te saatte ihan luvan kanssa olla väsyneitä, me isitkin ollaan vaikka ei tehdä puoliakaan siitä mitä te!

Tämä kirjoitus on omistettu sinulle rakas vaimoni ja kaikille teille äideille, arjen ihan oikeille supersankareille, jotka saatte päivät tuntumaan helpolta. Useimmiten ainakin. Kiitos, että ootte!